UskoYlitalo

Vaaleinalus-aatoksia

Vaalit lähenee, tunnelma tihenee, edustajaehdokkaat hiessäpäin vieheitään virittelee ja täkyjään asettelee, mikä parhaan tuoton toisi? Lähteäkö ihan itse kenttää kiertämään, vaikka nettikin on keksitty? Mutta ehkä se ei kuitenkaan kaikille riitä?  Kai se on sitten lähdettävä, koska kuiten toisetkin kiertää niin vielä ihan  ilmiseksi kaikki irtoäänet vievät!

 

Mutta millä eväin sitten? Tienpätkiä tai siltarumpujako luvata? niillä nyt ei monta ääntä sasi.  Tuosta ilmastosta on kyllä paljon puhuttu ja se koskettaa kaikkia, muta mitä sitten siitäkään? Jos sitä rupeaa liikaa lämmittämään saattaa vielä menettääkin ääniä eikä saada lisää! Sitten olisi nuo raiskaukset, mutta nekinhän jo tuomitsimme, rangaistusten koventamista kovasti vaadimme, syylliset kuohittaviksi ja Irakiin lähetettäviksi! Verojakin voi aina vaatia kevennettäviksi.

 

Sitten olis tuo vanhusten hoito ajankohtainen, vanhaksihan me kaikki viimein tulemme, mutta toivottaasti kaikki emme joudu yksityisiin hoitoloihin. Niille lisää hoitajia? mutta mikä sitten on oikea määrä? - verojahan se vain nostaa! Varttiko, vai puolikas, kolme varttia? Siellähän jo papat hoitoloissa jännittää tulekohan sieltä nyt ylä- vai alapuoli? Olisihan siinä puolensa kummassakin. Entä sitten vanhusvaltuutettu? Mutta verojahan sekin vain nostaisi!

 

Mutta toisaalta, olisihan niitä vain yksi ja jos sen vielä omasta puolueesta saisi, sehän menettelisi?

Onhan niitä eri valtuutettuja ennestäänkin, kai siinä nyt vielä yksi tai kasi lisääkin menis, kun on se ruoka valtuutettukin jo syömään tulossa. On lapsivaltuutettu, mitä se sitten tehneekin?  kyllä kai oppineet vanhemmat osaavat rakkaista pilteistään jo huolen pitää? Nykyäänhän ei enää ei toivottuja lapsia pitäisi syntyäkkään. Jos nyt kuitenkin joku pahoinpidellään tai heitteille jätetään, on se rikos, ja poliisi- ja sosiaalitoimen asia, ei niitä valtuutettu tule hoitamaan. Tukistukin taitaa olla jo rikos, mutta suittaako valtuutettukaan joka tukistukseen tarttua?!

 

Sitten on tämä nais, eiku tasarvovaltuutettu ollut jo pitempään, mutta senkin aikaansaanoksista on  parhaiten se reininmiehelle kauheasta kikkelikortista hankittu sakkotuomio mieliin jäänyt. Naisiahan on enemmistö ja ne ovat jo miehiä korkeammin koulutettuja, joten pystynevät demokratiassa tasa-arvostaankin huolehtimaan.

 

 Miten sitten täysi palkkatasa-arvo urakkatyössä toteutuisi? Jos olis naishitsari ja mieshitsari, ja

ja naishitsari vetäis päivässä puolta vähemmän saumaa, pitäsikö hänelle maksaa metriltä puolta enemmän kuin miehelle, että tasa-arvo toteutuisi? Tai Nais metsurille puolta suurempi kuutiohinta?

Jos aikapalkka, olis se tietenkin oltava naiselle 20% suurempi, kuin miehelle, koska se kuulu naisen euro on vain sen vaivaisen 80 senttiä?

 

 Vanhustenhoidosta vielä tuli mieleen, että eutanasiahan se kaikkein edullisin olisi. Saisivat perilliset  pikemmin perintönsä, vanhukset pääsisivät täältä kärsimästä taivaaniloon ja valtiokin voisi käyttää verotulonsa johonkin tärkeämpään, vaikka hyviin hävittäjiin. Vaivaiset voisivat ehkä ajatella Saarijärven Paavon vaimoa mukaillen: kuollaan pois, jo herrat meidät hylkäs. Mutta mitäpä sitten siitäkään, kaikkienhan on kerran kuoltava. Poissa silmistä, poissa mielistä ja kaukana kuluina olemasta! Kukaan ei vain ole tuota vielä uskaltanut esittää ja ottaa vaalivaltikseen, vaikka toivoisikin, että sen joku toinen hoitaa.

 

Muistan vielä  jo kaukaisilta kansakouluajoilta oppikirjan kertomusta korpin perheestä, kuinka pesäpuun palaessa alkoi emo poikasiaan turvaan kantaa. Korkealla meren yllä kysyy sitten pojaltaan: Mitä hyvää sinä isona teet, kun minä nyt näin sinua kannan? Poikanen vastaa: Minä kannan sitten sinua, jolloin emo pudottaa sen hukkumaan ja lähtee hakemaan toista. Kysyy siltä sitten saman kysymyksen ja saa saman vastauksen ja pudottaa myös sen alas. Hakee vielä viimeisenkin lapsensa, jolle myös esittää saman kysymyksen, mutta tämäpä vastaakin: Minä kannan sitten omia lapsiani! Sen korppi turvaan kantoi ja näin korpinsuku säilyi.

 

Mitä tahdottiinkaan tällä lapsille opettaa? Silloinko jo, ettei vanhemmistaan tartte välittää, vielä vähemmän muista vanhoista, kunhan omat lapsensa hoitaa?

 

Tuosta Saarijärven Paavosta tuli vielä Ruuneperi mieleen, kun päiväänsäkin vasta vietettiin, että mistähän hyvästä tuokin on päivänsä ja patsaansa saanut? Valittujen palojen” löytöretkiä menneeseen suomeen", kirjan mukaan hän esim. piti herännäisyyttä kulttuurivihamielisenä liikkeenä sen kielteisen suhtautimisen takia maallisiin iloihin, ja esteenä kansalliselle herätykselle. 

 

Eikö vaimo Fredrika olisi vähintään yhtä hyvin tuon kunian ansainnut kuin tuo sotaa ihannoiva ukkonsakin? Olihan hänkin kirjailija ja ukkonsa hoitaja ja tortun tekijä, mutta tasa-arvonaiset, kuin feministihirmutkin olleet vain hiljaa, kuin vesi sukassa. Jos minulta kysytään  – vaikkei tietenkään kysytä – kyllä moni kirjailija ja runoilija olis paremmin patsaan ja päivän ansainnut, vaikka sitten juuri tuo Fredrika. Hommiin, feministit!

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

0Suosittele

Kukaan ei vielä ole suositellut tätä kirjoitusta.

Toimituksen poiminnat